Auburnin joulukalenteri

Luukun ensimmäisessä tarinassa maistetaan maneesin pohjaa yhdessä Gabriella Sternin kanssa, mutta voiko jotain vielä tippumistakin nolompaa tapahtua samalla kerralla? Toisessa tarinan tyngässä ja sen kuvituskuvassa palataan takaisin helteiseen kesään ja kiusoitellaan Amanda Sokan toimesta ukkomiestä tekstiviestein.

7. joulukuuta 2018

tarinan takana Kirjoittanut Gabriella Stern. Reiskan omistaja. Auburnin tallityöntekijä. s. 1992. Julkaistu alun perin Reiskan päiväkirjassa 25.09.2018.

Maailman nolointa...

Tuijotin maneesin kattoa. Niin miksi hitossa tuijotin? No vaikka siksi, että rakas tulisieluni oli heittänyt minut juuri selästään ja tottakai sain juuri silloin yleisöä. Kuulin puhetta kakusta. Hitto että sekin voi olla niin ärsyttävä perinne. Jos joku tippuu, niin sitten saadaan kakkua. Isabella ei varmasti katsoisi hyvällä, jos tallille ilmestyisi joku oikein makea kermakakku - tai ylipäätänsä mistään kakusta. Olihan perijättären toimesta tallille ilmestynyt ratsastajien kunnossa pysymisen motivoimista varten informaatiota. Sekin vielä. Olin kyllä yllättävän tehokkaasti viime aikoina jaksanut treenata muutakin, kuin hevosta ja sen huomasi. Paitsi tänään. Tänään kyllä vika ei ollut lihaskunnon pettämisessä, vaan ihan jossain muussa.

Nousin varovasti ylös, enkä voinut katsoakaan maneesiin tulijoihin päin. Persettä kolotti, olkapääkin saattoi ehkä ottaa kolhun. Häpeän puna nousi poskille ryhtyessäni kalastamaan iloisesti pukittavaa kirjavaa kiinni ja takaisin hallintaan. Että se osasikin toisinaan olla erittäin raivostuttava. Vielä kertaakaan en ollut onnistunut lentämään rakkaan lohikäärmeeni selästä, mutta tällä kertaa se yllätti niin totaalisesti, että lensin katapultin lailla maneesin pohjalle hevosen jatkaessa rallitteluaan ympäri maneesia.

"Ootko kunnossa Gabi?" Julia tiedusteli huolestuneen kuuloisena.
"Joo, ei tässä mitään. Reiska säikähti oksia, jotka rämis kattoon enkä osannu odottaa mitään näin hienoja kevätjuhlaliikkeitä", totesin nolona.

Yleensä Reiskan selässä ei saanut päästää ajatuksia karkaamaan mihinkään, mutta kerta toisensa jälkeen huomasin miettiväni Aaronia. Komeaa, mystistä Kallan kesämiestä. Olin myös moneen kertaan mäjäyttänyt itseäni henkisesti poskelle ja käskenyt keskittymään siihen, mitä olin tekemässä. Onnistumatta siinä kuitenkaan kovin kauaa. Reiska oli vaikuttanut muutenkin hieman säikyltä alusta saakka, joten tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sen olin oppinut kyllä aika hyvin.

Inna tirskahti lähtiessäni kävelemään kohti Reiskaa, mikä ei helpottanut nolostumistani yhtään.
"Mitä?!" kivahdin vähän turhankin painokkaasti naiselle, jonkä sain jostain syystä erityisen huvittuneeksi. Julia yritti pitää naaman peruslukemilla.
"Onks ilmastoidut ratsastushousut joku uus muotivillitys?" nainen totesi ja jatkoi (toivottavasti) tahatonta tyrskähtelyään osoittaen housuni takamusta.

Kurottauduin katsomaan naisen osoittamaan suuntaan ja siellä komeili housujen takasaumassa oikein pitkä ratkeama. En ollut aiemmin tajunnut sitä, koska juuri tänä päivänä olin laittanut kamalat beiget mummoalkkarit jalkaan, jonka kangas tuntui ihoani vasten koko ajan ettei mielessäni käynyt ollenkaan tällainen katastrofi. Sen siitä saa kun on ollut olevinaan tosi kiireinen, että pyykinpesukin on jäänyt niin viime tippaan, ettei muita vaihtoehtoja jäänyt jäljelle. Nyt sai nekin alkkarit lähteä roskiin. Enää koskaan en itseäni suostuisi nolaamaan niiden takia.

Tuhahdin kiukustuneena virittäen takin vyötärölle peittämään tätä maailman nolointa asiaa. Edes hevosen selästä putoaminen ei aiheuttanut niin suurta punaa poskilla. Juliakin oli yhtynyt Innan huvittuneeseen tyrskähtelyyn. Oli siinäkin ystävä. Nauraa toiselle hädän hetkellä.

"Kakkua ei muuten sit tipu", tuhahdin saadessani vihdoin kävelyvauhtiin rauhoittuneen tammani kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia.
"Sehän nähdään."

Tutustu Reiskaan. Entä kuka on Kallan mystinen kesämies? Joku tarinan henkilöistä hukassa? Tarkasta, kuka kukin on.

tarinan takana Kirjoittanut Amanda Sokka. Auburnin kartanon nuorempi perijätär. Malli ja kouluratsastaja. s. 1992. Julkaistu alun perin Zetan päiväkirjassa 12.06.2018.

Sadettajia karkuun

Pitkään jatkunut lämpöaalto ja siitä johtuva kuivuus oli laulattanut sadettajia kentällä jo viikko tolkulla. Sen sijaan, että Amanda olisi odottanut taukoa kastelussa, päätti perijätär suorittaa päivän treenit Zetan kanssa derbyllä. Kuumuudesta huolimatta tamma liikkui energisen joustavasti, ja se jos mikä sai Amandan halkeamaan ylpeydestä. Isabella oli irtautunut omista töistään hetkeksi ottaakseen ratsukosta kuvan, jolla Amanda oli suunnitellut ilahduttavansa Daniel Susinevaa myöhemmin illalla WhatsApp-viestin muodossa. Liiteteksti myhäilytti kultakutria mielessään: "sun tytöt" olisi juuri sopivan röyhkeä.

Tutustu Amandan ylläpitämään Zetaan, ja tamman omistajaan Daniel Susinevaan. Joku tarinan henkilöistä hukassa? Tarkasta, kuka kukin on.