Auburnin aloitussivu | Joulukalenteri | Foorumi

Auburnin joulukalenteri

Tämänpäiväisessä luukussa kurkistetaan lyhyesti kahden mieshahmon edesottamuksiin. Ensimmäinen tarina kertoo viattomasti mutta hauskasti heppailusta, toisessa saatetaan hieman katua edellisiltaista juhlintaa.


5. joulukuuta 2018

tarinan takana

Kirjoittanut Jonathan Raynott.
Eelan vuokraaja, nykyään tallimestari. s. 1995.
Julkaistu alun perin Eelan päiväkirjassa 26.10.2017.

Kartanolla, torstaina 26.10.17

Noustessani satulaan päätin jättää kaiken muun toissijaiseksi. Jopa Ellien (sori rakas..). Eela oli jo lähdössä uralle kun ite vielä laitoin jalustimien korkeutta sopivaksi. Otettaisiin nyt valmennuksessa esille tulleet jutut aiheeksi ja nostettaisiin se lihava kissa pöydälle: mun istunta. Thomas oli pienen lahjonnan jälkeen suostunut tulemaan, ts. moittimaan, mun taitoja ja huomauttaa jos nojasin liikaa eteen tai taakse. Jälkimmäinen tuskin olisi ongelma.
"Mitä sä oikei venyttelet siel seläs ?" Thomas ei todellakaan ollut hevosmies, joten kaikki tämä oli uutta ja vierasta, muttei läheskään jännää.

"Kuules nyt kaupunkilaisteiniräkis-" nostin katseeni veljeeni hymyillen "-let me do my thing and I let you do yours." Thomas tyytyi vain vastaamaan hymyyni. Velipoika oli onneksi tarpeeks fiksu olemaan hiljaa asioiden suhteen, jossei tiennyt niistä mitään, joten Auburnissa jos meiät laitettas arvojärjestykseen, mä olisin Jeesus (perijättäret yks outo yhteenkasvanu Jumala) ja Thomas olis kasa palmunlehtiä, joiden päältä Jeesus (eli minä) ratsastin aasilla (eli Eelalla) Jerusalemiin (eli maneesiin).

Eela oli kuulolla jo alkuverkasta lähtien ja olin toiveikas treenin suhteen. Tamma liikkui reippaasti eteen eikä askellus ollut laahaavaa. Huomasin Thomaksen kattovan puhelintaan. En kuitenkaan sanonut tälle mitään, alkuverkassa tuskin tapahtuisi mitään jännää.

Keräsin ohjat käteeni ja vaadin Eelaa ottamaan enemmän tahtia. Tamma kantoi hyvin itseään ja kuunteli ohjeita tarkkaan. Kannustin tamman raviin ja se pienen päänheiluttelun myötä nosti tempoa. Arvelin reaktion johtuneen liian kovasta tuntumasta, joten laskin nyrkkejäni alemmas ja yritin suoristaa itseni koko mitalla satulassa. Jalustimet tuntuivat todella pitkiltä verrattuna estemittoihin, joihin olin tottunut.

"Millon sä alat treenaa-treenaa sen kans ?" Thomas kysyi katsomosta. Pyöräytin silmiäni ja jätin vastaamatta. Taivutin tammaa ravissa ulos ja ruunikko olikin vetreällä päällä. Pahimmat energiat taisivat kuitenkin vuotaa Eelan suonista eilisen aikana. Vaikkei treeni ollukkaa mikää raskain tai vaativin, päälimmäiset vauhtihingut tais hävitä.

"Otahan nyt se hedelmä kauniisee kätees ja ota vähän videoo" se ei ollut pyyntö. Enemmänkin käsky. "Please." oli pakko lisätä loppuun jotain edes hieman kohteliaalta kuulostavaa. Näkojään olin viettäny liikaa aikaa Ellien kanssa. Äh. Nyt se blondi pois mun mielestä. Thomas nosti valkoisen puhelimensa eteensä ja kuvasi. "No et sä sieltä mitään saa, tuu tänne kentän keskelle vaa."

Monien taivutuksien, siirtymisien ja volttien jälkeen laskeuduin hetkeksi satulasta ja viitoin veljeni uralle viereeni. Talutin Eelaa Thomaksen näyttäessä videota meistä. "Ei toi oikeestaan nii pahalta näytä, mut vähä oot viel etukenos" brunette sanoi. "Tai no en mä ees tiiä miten takakenos teijän pitää olla."

Katsoin videota kulmat kurtussa vakavana. Halusin todella kehittyä ratsastajana ja otin kaiken avun vastaan, minkä vain sain. Thomaksen video näytti kyllä hyvältä, mutta istunta oli edelleen huono. "On toi joo edelleen liikaa eteen. Isbe sano tosta monesti. Pakko vaa jatkaa treenaamista." Taputin tammaa kaulalle ja kömmin takaisin satulaan. Thomas väisti kentän keskelle meidän jatkaessa ensin ravissa ja sitten laukassa. Eela kulki hyvin ja se oli rento. Pyysin veljeäni ottamaan vielä yhen videopätkän.

Tulos oli parempi. Eela kulki kauniisti kaula kaarella ja mulla oli kerrankin oikeen näkönen istunta. Tammalle sattui vessahätä kesken treenien, joten talikolle olisi käyttöä. Laskeuduin satulasta ja otin ohjat kaulalta käteeni. "Haluukko lappaa paskaa vai taluttaa paskamasiinaa ?" naureskelin veljelleni. Hetken aikaa luulin tämän tarttuvan talikon varteen, mutta ensimmäistä kertaa nuori valitsi kakkakoneen. Olin rehellisesti yllättynyt.

Tutustu vahtimummu Eelaan

Kuka Thomas, kuka blondi? Joku muu hukassa?
Tarkasta nykyinen suhdetilanne & kuka kukin on.

tarinan takana

Kirjoittanut Anton Seljavaara.
Vilan hoitaja, automekaanikko. s. 1993.
Julkaistu alun perin spinn-off tarinana 14.10.2018.

Walk of shame

Heräsin vieraasta asunnosta auringon pilkotellessa ikkunan verhojen läpi. Raottelin varovaisesti silmiäni ja mietin, missä hitossa mä olin. Pikkuhiljaa alkoi muistin palaset loksahtelemaan paikoilleen ja katsahdin vieressäni nukkuvaa blondia naista. Nainen nukkui selin minuun, peitto söpösti takapuolen päällä peittäen kriittiset paikat. Nice.
Kurotin lattialta bokserini ja nykäisin ne jalkaani, vaikka hetken mietin, pitäisikö kokeilla jos vieressäni uinuva blondi olisi halunnut niin sanotusti uusinnan.
Yritin miettiä naisen nimeä, mutten saanut sitä päähäni. Olinkohan edes muistanut sellaista kysyä? En vissiin... En kyllä edes muistanut kunnolla, miltä tämä näytti.

Kuin tilauksesta blondi pyörähti ympäri paljastaen kasvonsa ja olin sillä sekunnilla juosta ikkunasta läpi. Eiii vit...
Julia Luoti? Olinko minä päätynyt Julian luo jatkoille? Mitä tapahtui minun lupaukselle, etten Auburnin kävijöihin koske siinä mielessä? Kuinka hiton päissään minun on pitänyt eilen olla, etten ollut JULIAA tunnistanut? Vastahan minä olin kolme viikkoa sitten käynyt kyseisen naisen kanssa maastossakin! Oliko Julia tunnistanut minut? Ajatukset risteilivät päässäni tuhatta ja sataa.
Pitäisikö minun häipyä vähin äänin? Pitäisikö minun herättää Julia? Nainen näytti kyllä kauniilta nukkuessaan - ja hereillä ollessaan - mutta olinko minä valmis kohtaamaan Valerien omistajan silmästä silmään epämääräisen kännipanon jälkeen?
Kyllähän minulla oli ollut tarkoitus tutustua auburnilaisiin paremmin, mutta en minä nyt ihan tätä tarkoittanut. Vähempikin tutustuminen ja tutkailu olisi riittänyt.
Haroin hiuksiani ja yritin katseellani etsiä loppuja vaatteitani. Löysin vain Julian rintaliivit sekä todisteet siitä, että ehkäisystä sentään olimme huolehtineet... Huh.

Julia raotteli silmiä unisena. Hetken hän tutkaili minua silmäluomiensa välistä, kunnes nuo siniset silmät rävähtivät sepposen selälleen ja naisen kasvoilla paistoi pieni pakokauhu.
"Khrmm, huomenta..." mutisin naama punaisena, kun nainen pomppasi istumaan ja repi peittoa suojakseen.
"Ei helvetti", Julia puuskaisi. "Eii saaaatana..."
"Joo tota... Joo..."
Sulavaa Anton, tosi sulavaa. Huomasin t-paitani roikkuvan oven kahvassa, joten kömmin ylös sängystä. Julia veti peiton päänsä yli ja jatkoi noitumistaan. Välillä nainen kurkkasi peiton alta minua, kunnes pakeni takaisin piiloonsa.
"Että semmonen ilta sitten", Julia mutisi lopulta naama punaisena ja hiukset pystyssä.
Hymähdin hieman huvittuneena. Tilanne oli vähän... Kiusallinen. Eikä ihan vähääkään.

"Mun pitää varmaan lähteä..." mutisin, kun olin löytänyt loput vaatteeni eteisestä. Sievässä jonossa olivat ulko-ovelta aina makuuhuoneeseen saakka. Silmissäni välähtikin flashback asunnolle saapumisesta. Eipä siinä hirveästi oltu aikailtu, kun ulko-ovi oli kiinni pamahtanut.
"Joo", Julia murahti nykiessään alusvaatteita päälleen. "Tota... Anton.."
Yritin olla katsomatta puolialastonta naista, mutta pakko oli ihan pikkuisen vilkaista. Hyvältähän edelleen näytti.
"Tästä ei sitten puhuta. Kenellekään!" Julia varmisti vetäessään lattialla lojuvan t-paidan päälleen.
Pudistin päättäväisesti päätäni: "Ei. Ollaan niin kuin tätä ei olis koskaan tapahtunut."
Julia näytti helpottuneelta: "Eikä tää todellakaan tuu toistumaan."
Virnistin ilkikurisesti, niinhän ne aina sanoo, mutta nyökkäsin hyväksymisen merkiksi. Ei tuu ei. Tästä lähin pysyin kiltisti kotona kalsarikännäämässä.
Vedin kengät jalkaani ja kysyin vielä Julialta osoitteen, jotta osasin neuvoa Eskon oikeaan paikkaan. Nainen paukutti otsaansa oven karmiin, mutta lopulta sanoi osoitteensa.
"Joo.. No.. Heippa sitten", mutisin nolona ja välttelin naisen katsetta. Heilautin epämääräisesti kättäni ja avasin ulko-oven. Äkkiä pois täältä.

Eskolla menisi hyvä tovi ennen kuin olisi paikalla, joten istahdin jalkakäytävän reunalle odottamaan kyytiäni. Olisikohan minun pitänyt luikkia vähän kauemmas Julian asunnosta? Entä jos joku tallilainen ajaisi ohi ja näkisi minut siinä krapulassa istumassa? Osaisiko se arvata, mistä olin tulossa ja mitä oli tapahtunut? Herranen aika! Oliko eilen ollut Auburnilaisia enemmänkin Kingissä? Ja jos oli, niin olivatko he nähneet minut ja Julian? Perseen perse.
Varmuuden vuoksi vedin takin hupun pääni yli ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton. Olispa kaljaa... Loiventava olisi tehnyt hyvää.

Lopulta Esko kaarsi paikalle Toyotallaan ja helpotuksesta huokaisten nousin työkaverini kyytiin.
"No? Oliko kivaa?" Esko naljaili heti, kun olin iskenyt persaukseni penkkiin ja vetänyt turvavyön kiinni.
"Mmhmm.." mutisin nojaten selkänojaan ja suljin silmäni. Krapula oli hyvin vahva. Ja morkkis. En tiedä kumpi oli pahempi... Mitä helvettiä nyt taas Anton?!
"Olitko sä sen tindermätsin luona?" kuskini jatkoi uteluaan, kun auton keula kääntyi kohti Murronmaata.
"En. Ne treffit meni niin penkin alle, että taidan poistaa koko sovelluksen", pyrskähdin. "Sain kuulla luennon sen Eevan kissoista ja sen jälkeen se alkoikin itkemään exänsä perään. Ja lähti kesken treffien sen luo."
Esko nauraa hohotti tarinalle vedet silmissä.
"Missäs sinä sitten olit?" mies muisti ykskaks ja olin jo toivonut, ettei olisi tuota kysynyt.
"Yhden luona vain... Lähdin Krouvista Kingiin ja... Niin.." mutisin ja tunsin punan kohoavan kasvoilleni. Jestas että hävetti.
"Nimi?" Esko jatkoi tenttaamistaan.
Mulkaisin miestä turhautuneena. En olisi millään jaksanut nyt mitään utelua. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa taksi.

"Kai sä nyt sen nimen tiedät?" Esko nauroi huvittuneena, kun kiersin kysymyksen sujuvasti ja tuijottelin ikkunasta ulos. Maisemat vilisivät ohitse Eskon kiihdyttäessä vauhtia ja purin huultani, ettei oskennus olisi puskenut ulos sisuksistani.
"Oliko noin kamalaa, kun et mitään kerro?" Esko jatkoi naljailuaan. "Oliko se joku ihme pervo? Lahna sängyssä? Viiden lapsen yh-äiti, joka halusi lapsukaisilleen isipuolen sinusta? Vai oliko se naimisissa ja aviomies tuli kotiin kesken seksileikkien?"
"Ihan on lapseton. Tietääkseni", vastasin. "Sinkkukin vissiin."
"Oliko ees hyvä?" työkaverini ei luovuttanut. Mies avasi autonsa ikkunan ja pisti tupakaksi. Savukkeen katkera lemu sai krapulani vain pahentumaan.
"Oli", myönsin. Harvemmin se peiton heiluttelu paskaa oli. Varsinkin kun edellisestä kerrasta oli jo parikin kuukautta...

Suljin silmäni ja yritin torkahtaa, mutta näin vain edessäni alastoman Julian. Pudistin päätäni ja avasin silmäni uudelleen. Ei hittolainen...
"Mikä vika siinä sitten oli, kun oot ton näköinen?" Esko ei luovuttanut.
"Ei mitään vikaa", murahdin. "Olis ehkä pitänyt jättää välistä."
"Miksi?"
Pyörittelin päätäni: "Tuttu tuolta tallilta."
Esko vilkaisi minua huvittuneena ja käänsi sitten katseensa takaisin tielle. Miten tää matka tuntui näin pirun pitkältä?
"Vai että heppatyttö. Eikös ne ole hyviä ratsastamaan, jos ymmärrät mitä tarkoitan?" Esko virnuili. "Mikä vika siis?"
"No se just, että se on tuttu sieltä tallilta... " huokaisin. En jaksanut selittää sen tarkemmin.
"Viet sen kato joskus jonnekki heinälatoon ja muistelette viime öistä", Esko hekotteli. "Niin minä ainakin tekisin!"
Pyöräytin silmiäni turhautuneena. Esko olikin Esko. Minä olin minä. Enkä todellakaan koskisi enää yhteenkään auburnilaiseen. En vaikka maksettais.

Matka kämpälle tuntui ikuisuudelta. Esko vittuili sydämensä kyllyydestä ja minä yritin unohtaa koko asian. Potkin kengät pois jaloistani ja suuntasin jääkaapille. Nappasin kylmän oluttölkin käteeni ja suhautin sen näppärällä sormiliikkeellä auki. Sormet olivat olleet näppärät viime yönäkin... EI! Mitä mä taas ajattelen?
Join puolet oluesta yhdellä kulauksella, rojahdin sohvalle ja napsautin tv:n päälle. Simpsonit-maratoni pyöri tv-ruudussa ja minä istuin siinä tukka sotkussa keltaisia hahmoja seuraten. Pakko oli saada jotain muuta ajateltavaa.
Olut loppui nopeasti ja kävin hakemassa toisen samalla lämmittäen eilistä lasagnettea mikrossa. Krapula tuntui helpottavan, mutta morkkis oli ja pysyi.
Palasin sohvalle ruokani ja juomani kanssa. Söin hyvällä ruokahalulla lasagneten jämät ja hörpin oluttani. Kello ei ollut edes yhtä. Ihan sama.

Nuuhkaisin paitaani, joka tuoksui aivan Julian parfyymille. Revin paidan pois päältäni ja syöksyin suihkuun pesemään naisen tuoksun pois iholtani.
Vesi ei kuitenkaan pessyt pois muistoja, jotka pyöri päässä repeatilla. Mitä hiivattia me oltiin menty tekemään?

Kuka Julia?

Mainittu maastoretki:
Antonin tarina, maaston vetäjän tarina

Auburnin aloitussivu | Joulukalenteri | Foorumi

KAIKEN © AUBURN ESTATE 2017–  | AUBURN ESTATE ON VIRTUAALITALLI