Auburnin joulukalenteri

Tällä kertaa kalenterin luukussa kurkistetaan Auburnin estevalmennusten maailmaan, melko poikkeuksellisen tapahtuman osalta tosin. Valmennus on järjestetty alun perin reilu vuosi sitten, tarkalleen ottaen 9.12.2017. Kolmen kirjoittajan yhteisenä tuotoksena toteutetusta valmennuksesta ei saattaisi uskoa, että kyseessä on todellakin kartanon "edistynyt" esteryhmä (vaikka sattuuhan sitä..).

20. joulukuuta 2018

tarinan takana Kirjoittanut Ellie von Brandt. Riepun vuokraaja. Lukee pääsykokeisiin, elää perintörahalla. s. 1999.

Painajainen ennen joulua: osa 1

Riepu tanssahteli eteenpäin uralla. Ruunalla oli jälleen kerran vauhti päällä, eikä oikeastaan ollut kovinkaan hyvin kuulolla. Turhautumiseni paistoi punertavilta kasvoiltani, kun yritin epätoivoisesti kääntää kimoa voltille, jotta saisin sen edes jonkinlaiseen kontrolliin. Riepu puski ulospäin ulkolapa edellä.
"Ulkoavut käyttöön sen Riepun kanssa", Isabella kommentoi. Nykäisin ulko-ohjaa turhan voimakkaasti ja ruuna protestoi potkaisemalla takasellaan.

Jumppasarjan yli liitelimmekin alkuun sen verran hurjalla vauhdilla, ettei maneesin pituus meinannut riittää ratsun kääntämiseen esteiden jälkeen. Nolona yritin saada hevosen edes vähän parempaan kontrolliin. Isabellan ilme ei näyttänyt vakuuttuneelta. Vilkaisin Jonnya, joka eteni Eelan kanssa vähintään yhtä reipasta tahtia. Saimme kuitenkin molemmat muutaman kierroksen jälkeen hillittyä ratsujemme vauhtia, eikä Isabellakaan huokaillut enää ihan niin turhautuneena.

Loppuvalmennuksesta estekorkeus oli noussut jo yli metriin ja lähdimme ylittämään linjaa vuorotellen. Seurasin katseellani poikaystävääni, joka käänsi Eelan kohti okseria. Ruunikko ylitti esteen potkaisten komeasti ilmaa ja eteni hallitsematonta laukkaa kohti seuraavaa estettä. Vaikka Jonny pysyttelikin urhoollisesti kyydistä, ei miehellä ollut toivokaan saada Eelan askelia sopimaan kyseiseen väliin. Hetken aikaa näytti siltä, kuin tamma olisi korjannut ratsastajansa virheen ja päättänyt kuitenkin ylittää pystyn, mutta viime hetkellä se päätti tehdä äkkipysähdyksen ja suunnanvaihdon.

Kielto esteelle aiheutti maneesissa dominoefektin. Jonny jatkoi matkaansa esteen yli ilman hevosta, joka taas säntäsi laukassa keskelle maneesia niin yllättäen, ettei esteen lähellä seissyt Isabella ehtinyt tehdä elettäkään reagoidakseen. Yhteentörmäyksen seurauksena brunette perijätär sai sukeltaa hiekan joukkoon, muutaman värikkään kirosanan saattelemana. Vapaaksi päässyt hevonen sai Riepun ja Laran menettämään viimeisetkin keskittymisen rippeensä ja helvetti oli irti.

tarinan takana Kirjoittanut Jonathan Raynott. Eelan vuokraaja, nykyään tallimestari. s. 1995.

Painajainen ennen joulua: osa 2

Sitä kiroilun määrää ei voinu sanoin kuvata. Lyhyen ilmalennon aikana kirosin varmaa enemmän ku koko elämäni aikana ja ku kaikuna kuulu rakkaan valmentajamme rääkäisyt. Eelan ohjat oli karannu mun otteesta tamman päättäessä vaihtaa suuntaa ja nyt se hullu mummo oli tönässy omistajansakki kumoon.

Kaiken edellämainitun lisäks jo valmiiks levottomat Lara ja Riepu otti tuulta kavioittensa alle. Samalla ku keräilin itteeni, näin sivusilmällä päätään viskovan ja kovasti ratsastajansa otteesta pois pyrkivän tamman sekä valkean ruunan, joka ei millään meinannu pysyy aloillaan. Eela ravas levottomana ympäri maneesia ja pari laukka-askeltaki mahtu sekaan.

Mä nousin ylös ja lähin auttaa Isabellaa jaloilleen, joka vaa töni mua kauemmas ja mumis jotain siihen viittaavaan, ettei mun apua kaivattu. Lara oli kans lähteny omia polkujaan pitkin maneesia ja Rassella oliki siinä pidättelemistä. Riepu teki saman. Nyt vaan pitäis saaha Eela jotenki parkkiin ja rauhottumaan. God help us.

tarinan takana Kirjoittanut Rasmus Alsila. Ratsuina Lara & Bran. Työskentelee markkinointiyrityksessä. s. 1996.

Painajainen ennen joulua: osa 3

Mä taisin säikähtää enemmän Isben kiroilua sen kaatuessa hiekkaan kuin mitään muuta mitä siinä parin lyhyen sekunnin aikana tapahtui. Ehdin juuri ja juuri napata ohjaa paremmin käteen, kun Lara puolestaan lähti kuin tykin suusta. Silmänurkastani mä näin Riepunkin hyppivän kuin, noh riepu tuulessa, mutta Ellie sai sen onneksi taltutettua jotenkin. Mä käänsin Laran voltille (ja voin tunnustaa että ei tullut paljon ulkoapujen tukea mietittyä siinä tilanteessa) ja kun sain tamman lopulta pysähdyksiin, alkoi se pönttöpää hyppiä kahdelle jalalle. Vähän ruma rätkäisy raipalla takalistolle sai Larankin onneksi käyttäytymään ja me päästiin seuraamaan Jonnyn kapuamista koivilleen ja sitä seuraavaa Eelaan metsästystä.

"Jonathan, ota ratsusi kiinni", Isabellakin ehdotti jaloille päästyään ja kuulosti kerta kaikkiaan pöyristyneeltä. Sen huulipuna oli vähän levinnyt, mutta mä epäilin että nyt ei ollut oikea aika mainita asiasta. Nainen laittoi kädet lanteilleen ja seisoi paikoillaan housut hiekkaisina kuin myrskynmerkki.

Jonny yritti kyllä parhaansa, mutta Eela oli intoutunut vapaudesta eikä todellakaan halunnut antaa kiinni. Mä koin parhaaksi pitää Laran nurkassa, sillä se olisi varmaan tositilanteessa antanut Eelalle kaviota, mutta Ellie riensi Riepun kanssa apuun ja auttoi miestä ajamaan tumman tamman nurkkaan. Siellä Eela sitten korskui kuin nuorempikin puoliverinen ja oli hypätä seinälle, kun Jonathan nappasi sen ohjista kiinni päästyään kosketusetäisyydelle.

"Seuraavana Lara", Isabella tokaisi kylmänviileästi Jonnyn kavutessa takaisin Eelan selkään naama vähän punaisena. Mulla kesti hetki tajuta, mitä nainen oli sanonut, mutta ilmeisesti tunti jatkui välikohtauksesta huolimatta ihan normaalina. Hoputin Laran liikkeelle ja nostin laukan siitä huolimatta, että tamma oli tuskin koskaan tuntunut niin räjähdysherkältä. Kävi mitä kävi, mä päätin pitää sen kaukana Isabellasta.

Eikä sitä välikohtausta muuten mainittu enää kertaakaan sillä tunnilla eikä sen jälkeen. Loppujen lopuksi mä vain mietin, että luojan kiitos se oli nimenomaan Eela joka oli kaatanut Isben kumoon. Muuten joku olisi saattanut joutua etsimään hevoselleen uutta tallipaikkaa jouluksi.