Auburnin joulukalenteri

Luukun ensimmäisessä tarinassa päästään jännittämään Kalla CUP:n tämän vuoden kolmansia osakilpailuita yhdessä Sarah Reyesin kanssa. Toisessa tarinassa Isabella Sokka esittelee nokkelalle kummitytölleen tallin hevosia. Kauhukakara varoitus!

12. joulukuuta 2018

tarinan takana Kirjoittanut Sarah Reyes. Effin vuokraaja. Osa-aikainen baarityöntekijä Kallan Krouvissa. s. 1998. Julkaistu alun perin Effin päiväkirjassa 07.10.2018.

Harvest Games, Kalla CUP 3. osakilpailu 2018

Sarah katsoi täriseviä käsiään autonsa ratissa ja puristi kovempaa. Kello oli vasta seitsemän, mutta tänään oli niin tärkeä päivä, että tallilla ei voinut olla liian aikaisin.

Eilinen oli onneksi mennyt estekilpailuiden puomien nostamisessa, eikä nainen ollut ehtinyt jännittää ihan koko päivää. Lotta oli ollut melko vähäsanainen ja asettanut itsensä radan toiseen päähän, joten keskustelun sijaan latino oli keskittänyt huomionsa ratsukoiden seuraamiseen. Illan tullen kuitenkin kotona yksin ollessaan mahanpohja oli kiertynyt tuhottoman suurelle solmulle, eikä olemisesta meinannut tulla mitään. Jos joku olisi maininnut, että kilpailuita ennen kannatti nukkua hyvin, olisi Sarah voinut nauraa itsensä mielipuoleksi. Katon yksityiskohdat olivat erottuneet heikosti ulkoa kajastaneessa valossa, mutta silti nainen oli laskenut jokaisen laudan, jota makuuhuoneen katossa oli.

Auto pysähtyi melko tyhjälle parkkipaikalle. Sarah sulki hetkeksi silmänsä ja yritti keskittyä hengittämiseen, mutta jokaisella sisäänvedolla möykky kurkussa kasvoi hieman isommaksi.
Jos hän mokaisi tänään, Amanda Sokka heittäisi hänet omakätisesti pihalle tallilta, se oli varmaa.

Effi söi aamuheiniään autuaan tietämättömänä kaikesta, mitä joutuisi kokemaan tänään. Ainakin yksi heistä oli siis nukkunut ilmeisen hyvin, sillä Effi myös seisoi hoitopaikalla täysin liikkumatta, kun Sarah tärisevin käsin taiteili musta-valkoista harjaa tasaisille sykeröille. Hiusgeeli auttoi pitämään karkailevat suortuvat kurissa ja antoi harjalle hienon kiillon.
Keskittyessään letittämiseen, Sarahin olo parani hetkeksi. Ehkäpä tästä päivästä selvittäisiinkin kunnialla?

Kello oli varttia yli yhdeksän, kun täydessä kilpailuvarusteissa oleva ratsukko astui tammatallista ulkoilmaan. Sarah oli saanut tungettua paksut hiuksensa tiukalle nutturalle hiusverkon sisälle ja Effin varusteet hohkasivat puhtauttaan. Tamman suitsissa oleva numerolappu hymyilytti latinoa. Amandalla oli ihan varmasti näppinsä hevosnumeron kanssa, sillä sellaista tuuria ei vain käynyt kenellekkään.
Sarah päätti hypätä Effin selkään jo tallin edessä, siten hän ainakin pysyisi riekkuvan tamman mukana, jos tämä päättäisi poistua tallialueelta omatoimisesti.

Kello löi tasan 10 ja kilpailut alkoivat vauhdilla. Sarah istui energiaa pursuvan tamman selässä odottamassa omaa vuoroaan ja koitti puoliväkisin seurata Inna Paakkasen suoritusta. KN Special oli melko helppo rata, Sarah oli ratsastanut sen moneen otteeseen jo ennen Villeä tai Effiä ja varsinkin tämän radan hän osaisi vaikka unissaan. Inna sai 64,545 prosenttia ja poistui radalta, antaen seuraavalle ratsukolle tilaa. Effi taisteli jo portilla vastaan, mutta rauhallisesti Sarah antoi sille aikaa puhista ja pian ratsukko ravasi aitojen sisäpuolella.

Radalta Sarah ei muistanut mitään pysähdyttyään lopputervehdykseen. Välähdyksiä harjoituslaukasta, joka oli mennyt kamalan hyvin. Pääty-ympyrä, jolla Effi oli koittanut tunkea sisälle. Pysähdys, joka päätti utuisen tunnelman ja käsi, joka kiitti hevosta hyvästä työstä. Kuulutuksen, jossa sanottiin, että Sarah Reyes ja Fiveofive olivat saaneet prosenteiksi 70,682.

Odotus luokan päättymiseen tuntui ikuisuuttakin pidemmältä. Jokaisen kuulutuksen kohdalla Sarah oli aivan varma, että joku oli saanut heitä paremmat prosentit, mutta viimeisen ratsukon jälkeen totuus oli kohdattava. He olivat oikeasti voittaneet. Effi ei tietenkään halunnut seistä palkintojen jaossa paikoillaan, mutta sinivalkoinen ruusuke saatiin paikalleen ja muutkin ratsukot palkittua.

Sarah näki vilauksen Amanda Sokasta ja olisi voinut vaikka vannoa nähneensä jotain hyväksyvän hymyn kaltaista naisen kasvoilla. Jälkikäteen ajateltuna se oli luultavasti ollut vain harhaluulo, koska eihän Amanda hymyillyt koskaan hyväksyvästi.

Helpossa Aassa latino keskittyi enemmän omaan istuntaansa, sillä hän oli aikaisemmin saanut palautetta jäntevyydestä. Effi kulki hyvin ja he saivat yhteensä 64 prosenttia radalta, joka riitti lopulta viidenteen sijaan.

Sarah iloitsi siitä, että heidän ensimmäiset kilpailut olivat menneet niin hyvin. Viides sija helposta Aasta ei ollut paha, ottaen huomioon, että luokkataso oli ollut melko vaativa. Effi sai vaahtopesun ja kourallisen porkkanoita, tamma tuntui olevan melko poikki ja sai jäädä kuivattelemaan omaan karsinaansa siksi aikaa, kun Sarah kävi seuraamassa vielä loput vaativan Been ratsukoista.

Hän saisi sittenkin jatkaa Effin vuokraajana ja nyt he olivat osoittaneet muillekin, etteivät he olleet ihan turhia sunnuntairatsastelijoita.

(Kuva © Heidi)

Tutustu Effiin. Lue lisää Sarahin elämästä. Katso vuoden 2018 Kalla CUP osakilpailut ja ranking!

tarinan takana Julkaistu alun perin Rillan päiväkirjassa 07.03.2018.
Isabella Sokka. Auburnin kartanon vanhempi perijätär. Geologi, s. 1989.	Vivienne Blankley. Isabellan kummityttö, koululainen. s. 2007.

Kartanolla 5. maaliskuuta 2018

"Kuuntele nyt tarkkaan. Meillä on täällä yksityistalli ja suurin osa hevosista on MUIDEN omia. Sä et saa koskea keneen vaan", teroitin Viiville. Pidin silmällä naperon ilmeitä, sillä Vivienne oli ennenkin valehdellut minulle päin naamaa.
"Sí", tyttö vastasi, selkeästi muissa maailmoissa.
"Ei kun keskity."
"Joo", Viivi sanoi taas ja lähti haaveilevasti kohti Fellun karsinaa. "Aika hieno. Saanko tän?"
"Et - EI! Älä mee sinne karsinaan!"
"Why not?" tyttö kysyi, vilkaisemattakaan minuun. Fellu oli näemmä lumonnut kakaran.
"Se ei ole mun, vaan se on Amandan. Ja se puree ja potkii. Lupaa, ettet mene sen karsinaan koskaan?"
"Mmmmh."
"Viivi."
"No joo sitten! Mutta haluan jonkun yhtä hienon ja hurjan, millä voin hypätä kaikki esteet."
"Itse asiassa Fellu ei hyppää mitään, se on kouluori", selitin, ja näin miten kiinnostus sammui tytön silmistä. Huh, täytyisi pitää tytön estehulluus mielessä. Meillä taisikin olla tästä lähtien pelkkiä kouluhevosia yksityisinä...

Viivi asteli tallissa omistajan elkein ja koetti selkeästi päättää, minkä ratsun ottaisi. Keskeytin haaveet ja ryhdyin esittelemään 'suurta kouluhevoslaumaamme'. Inna ja Julia tulivat käytävällä meitä vastaan ja katselivat minua kovasti kummissaan, kun esittelin Valerien Julian kouluratsuna.
"Lefa ja Riepu ovat myös Amandan ja ne osaavat hypätä kivasti."
Viivin silmät tuikahtivat, joten jatkoin: "mutta ne on tosi kilttejä ja helppoja. Sen takia Amanda vuokraa niitä muille."
"Aha", Viivi totesi vakavana. Liian kiltit hevoset eivät ilmeisestikään häntä kiinnostaneet. "Koska muuten nään taas Amandan? Se on tosi kiva ja cool."
Nyt Valerien karsinan edustalla seisoskelevat naiset pärähtivät nauruun. Vivienne katsoi näitä heti kamalan vakavana, eikä selkeästikään ymmärtänyt vitsiä.
"Me naurettiin... yhdelle jutulle", Julia selitti nolona.
"Joo Amanda on tosi kiva, kivoin tältä tallilta", Inna jatkoi ja nolostui myös, mennessään superlatiivin kanssa ehkä vähän liian pitkälle. Mua itseänikin alkoi naurattaa, sillä vain pikkuvanha Viivi saattoi sanoa siskostani jotain tuollaista.
"Ootte ihan kummia", Viivi totesi ja lähti edeltä seuraavaan välikköön.

Kohauttelin olkiani Innalle ja Julialle, jotka seurasivat käytävää pitkin varovasti perässä, todennäköisesti aikeenaan hakea varusteita. "Nämä kolme ovat mun tammojani", sanoin Viiville ja esittelin ylpeänä Vilaa, Rillaa ja Ankkaa.
Tyttö siirtyi karsinalta toiselle ja tutkaili tammoja pää kallellaan, aivan kuin arvioiden.
"Vila ja Rilla on sun äitisi kasvatteja", selitin.
"Ai, kenestä ne on?"
"Vilan emä on Helmi ja Rillan Kiki. Ankka sitten taas on Innan kasvatti", sanoin nyökäten ruskeaverikköön päin. Naiset jäivät uteliaina käytävälle norkoilemaan ja Viivi vilkaisi Innaa arvioivasti.
"Hmmm no siis, äiti ei anna mun ratsastaa Helmillä niin saanko ton Vilan? Voisin sitten lesoilla sillä Tomille", Viivi kyseli virnistäen ja viitaten samalla kotitallinsa ratsuttajaan. Olin positiivisesti yllättynyt, että Viivi ylipäätään kysyi lupaa.
"No oikeastaan Vila ei ole ollenkaan niin reaktiivinen kuin emänsä", aloitin haparoiden. Rilla oli ainoa, jonka saatoin tasaisuutensa puolesta Viiville kuvitella. Nuorta Vilaa en antaisi kakaralle ikipäivänä. Pohdin juuri toimintasuunnitelmaa, kun Viivi ehti avata suunsa.
"Mitä mieltä te olette?" Viivi napautti ja tuijotti Innaa ja Juliaa. "Isbe lupasi, että saan oikein hienon hevosen, koska olen tosi taitava esteratsastaja. Äiti on tyhmä ja antaa mun mennä vaan poneilla. Mä tiedän kuitenkin, että joskus Isbekin on tyhmä ja huijaa, se ei halua että mun äiti suuttuu. Mutta mä en halua liian helppoa hevosta, sen pitää mennä kovaa."

Viivin avautuminen sai minut hetkellisen kauhun valtaan, ja ilmeistään päätellen Inna ja Julia eivät yhtään tienneet miten päin olisivat. Viivi tapitti naisia ja oli selin minuun, joten yritin kuumeisesti muodostaa huulillani Rillan nimeä ja huitoa sen karsinan suuntaan. Julia koetti vielä raksutella, kun Inna vastasi tytölle rohkeasti.
"No ehdottomasti Rilla."
"Huijaatko? Miksi se? Millainen se on? Mä tiedän että sen emä on noiosa, tylsä", Viivi totesi vakavana.
Inna koetti selkeästi keksiä jotain vastattavaa, kun viimeisiä hevosia sisään tuonut Lotta tupsahti paikalle ja puuttui keskusteluun.
"Rillassa on tosi paljon arabia. Kyllä sä tiedät millaisia arabit on", Lotta totesi ilmeettömästi.
Viivi tuijotti punapäätä haastavasti, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvästi. Huh. Lotan yleistys upposi tyttöön täydestä. Huokaisin pitkään ja rentouduin helpotuksesta.
"Jospa mä näytän sulle loputkin tilat ja Rillan varusteet, niin pääset heti kokeilemaan sitä?"

Viivi suostui ehdotukseen ja tilanne lähti purkautumaan. Vakoilin sivusilmällä, miten Viivi hoiti Rillaa, ja helpotuksekseni kummityttö osasi kyllä asiansa. Toisaalta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, olihan tyttö kuitenkin elänyt koko ikänsä isolla siitostallilla. Kun ruunikko oli valmis, Viivi pyysi minut vielä luokseen. Olin vähän kummastunut, mutta menin tottelevaisesti lähemmäs.
"Ei kai Rilla ole oikeasti hurja?" Viivi kuiskasi, silmissään selkeästi huolestusta.
Hymähdin vähän, sillä tätä en ollut odottanut. Oli kuitenkin hellyttävää, että Viivi uskoutui minulle.
"Se on oikeastaan todella kiltti. Joskus jopa laiska, paitsi maastossa. Siellä se saattaa olla todellakin kamalan kuuma", kuiskasin lohduttavasti takaisin.
Viivi nyökkäsi, hymyili vähän ja talutti Rillan sitten itsevarmoin ottein maneesiin.

***

Ratsastus oli sujunut yllättävän kivuttomasti ja minun oli pakko myöntää, että Viivi oli muistikuviani taitavampi. Tytöllä oli herkkä käsi ja painoavut toimivat luonnostaan. Istunta oli lähes täydellisen hyvä. Rilla liikkui kauniissa muodossa, joskin välillä vähän turhan tahmeasti. Annoin Viivin ratsastaa suurimmaksi osaksi itsenäisesti, mistä tyttö selkeästi nautti. Veikkasin, että rakas ystäväni antoi melko herkästi ohjeita ainoalle tyttärelleen.
"No, miltä tuntui?" kysyin Viivin antaessa Rillalle pitkät ohjat.
"Magnifico! Se on oikeesti aika huippu", Viivi sanoi, hymyillen leveämmin kuin vielä kertaakaan tänään.
"No hyvä! Sä sovit sille kivasti", vastasin totuudenmukaisesti.

Inna ja Julia olivat ratsastaneet maneesissa koko ajan samaan aikaan kanssamme - erittäin ryhdikkäinä ja hämmästyttävän hiljaisina, ja veikkasin omalla läsnäolollani olevan jonkin verran vaikutusta asiaan. Tuijottelin tummaa ja vaaleaa ratsukkoa hajamielisenä, kun yhtäkkiä sain idean.
"Viivi hei!" aloitin, ja tyttö käänsi katseensa minuun. "Inna ja Julia ovat menossa yhteen kilpailuun, mihin lähtee meidän tallilta muitakin. Haluaisitko sä osallistua kanssa? Rillalla?"
"JOO!" Viivi kiljaisi niin kimeästi, että pelästyin vähän. Näemmä se pystyi myös hymyilemään entistäkin leveämmin.
"Hyvä. Sittenhän me aloitetaan tällä viikolla kunnon treenit", hymyilin takaisin.

Viivi pärjäisi varmasti oikein hyvin kaikista helpoimmissa luokissa, ainakin Rillalla. Tyttöä valmentaessa koko typerä hoitoaikakin kuluisi nopeammin. Sitä paitsi, ennen tätä meiltä oli puuttunut yksi ratsukko. Viivin ansiosta Auburn Estate saisi sittenkin oman edustuksensa Tie Tähtiin -kilpailun tähtitalli-kategoriassa. Virnistelin ajatukselle onnellisena ja kilpailuhenkeni heräsi. Game on.

Tutustu Rillaan. (PS. Rilla etsii hoitajaa!) Tutustu tallin muihin hevosiin. Joku tarinan henkilöistä hukassa? Tarkista kuka kukin on!