Auburnin joulukalenteri

Tämänpäiväisessä luukussa kantavana teemana toimivat (koulu)valmennukset, auburnilaiseen tyyliin tietenkin! Klikkaile itsellesi lisää luettavaa tarjotuista linkeistä tai tyydy sulattelemaan luukun varsinaista tekstiä, Amandan hengästyttävää ja hiljaiseksi pistävää ensimmäistä kouluvalmennusta kartanon mailla.

10. joulukuuta 2018

Otteita valmennuskuittauksista

Siisti, suora ja tasainen oli tavoitteemme. Ei kiemurtelua, rusakkoloikkaa tai hätäisiä käsiä, se oli todettu eilisessä valmennuksessa, jonka aikana Amanda oli ollut paljon piinaavan hiljaa ja naputellut milloin mitäkin vaativasti kertoakseen, että jokin korjausliike odotti tekijäänsä. Mehän korjattiin, parhaamme mukaan. Treenattiin maanisesti ja tykättiin siitä nyt kuin hullu puurosta.
- Tilda, 7.11.18

 
Tilda & Coco nutturat kireällä (kuvat © Tilda)

Tai no, käynnissä ei olisi ollut valittamista, jos Bran olisi suostunut kävelemään. Nyt Amandalla oli paljonkin valittamista. Mä purin hammasta ja kestin, istuin rennommin ja syvemmälle satulaan, pidin joustavamman käden, ja siltikin kirjava pikkuori hiihteli menemään vailla yhtään järjellistä ajatusta. Pysähdykset valuivat ja suorilla Bran kiemurteli minkä kerkesi. Mulla alkoi puskea tuskanhiki otsalle pelkästään kun ajattelin, mitä Amanda meistä nyt ajatteli. - Rasmus, 7.11.18

Armi sai pitkin ohjin kävellä hetken, ennen kuin mä tulin selästä alas ja taluttelin sitä vielä. Mulla ei sinänsä ollut kiire takaisin talliin, sillä varusteiden perusteellista putsausta olisi seuraavaksi vuorossa. Amandan valmennuksiin valmistauduttiin varusteiden osalta kuin kisoihin. Likaisia varusteita ei suvaittu, kaikki piti olla viimeisen päälle. - Nita, 5.11.18

Effi oli vähän hidas avuille ja meille laukanvaihdot tuntuivat alkutunnista ihan mahdottomalta ajatukselta. Amanda raivosi pää punaisena (vertauskuvallisesti, koska naisen iho pysyi täydellisen värisenä raivon partaallakin) ja me yritettiin Effin kanssa parantaa meidän suoritusta. Mä laukkasin eteen ja nousin vähän kevyempään istuntaan. Lopulta onneksi Effikin heräsi siihen päivään ja se alkoi kuunnella. Amandan raivoaminen väheni ja lopuksi loppui kokonaan, hiljaisuus oli tässä tapauksessa loistava merkki. - Sarah, 25.09.18

Hitsit, että oli hiki. Banskukin hikoili pienen sian tavoin. Vaihdoin suuntaa, asetin ja painoin pohkeella. Amanda tuhahti kuuluvasti. Olin joutunut naisen silmätikuksi valmennuksessa, varmaan siksi, että olin mennyt lainaamaan luvatta Fellun suitsia. Kai sain olla vain tyytyväinen, ettei meitä sentään heitetty valmennuksista pihalle! - Inna, 23.09.18

tarinan takana Kirjoittanut Amanda Sokka. Auburnin kartanon nuorempi perijätär. Malli ja kouluratsastaja. s. 1992. Julkaistu alun perin 11.08.2017.

Kouluvalmennukset 11.8.2017

Ryhmä 1: Lotta, Mikke & Tilda

Sekä ulkona että tallissa vallitsi kaaos. Tummat ukkospilvet piiskasivat kartanon maita sateella, puut heiluivat tuulessa ja salamat valaisivat taivaan kirkkaaksi kerta toisensa jälkeen. Sisällä ihmisten keskuudessa vallitsi yhtä kova jännite kuin korkealla pilvissä – tänään oli valmennuspäivä, peräti kolmessa peräkkäisessä ryhmässä, joten osa puunasi enemmän tai vähemmän jyrinästä järkyttyneitä hevosiaan, osa pyöri paikasta a paikkaan b ja sparrasi itseään tulevaa varten. Ensimmäistä kertaa julkisesti Amanda hymyili aidosti: blondi oli enemmän kuin mielissään maineensa aiheuttamista paineista pienissä ihmismielissä, ja oli kuin luonto olisi antanut lisäpotkua jo ennestään stressaavalle tilanteelle. Nainen käveli vaaleanpunaisissa haisaappaissaan tallin käytävää, kiepauttaen tuuheat hiuksensa huolettomalle nutturalle.

- Se joka ei anna itsestään irti tänään 110 prosenttia, saa pakata kamppeensa ja häipyä. Odotan tuloksia, arvon ratsastajat, tuloksia! Amanda kuulutti tiukkaan sävyyn, kävellessään reippaasti toimiston ohi. Blondi avasi maneesille vievän ulko-oven, jonka läpi myrskyävä tuuli pääsi hetkeksi ujeltamaan tallissa.

- Viisi minuuttia, ykkösryhmä, nainen huusi napauttaen ruusukultaista rannekelloaan. Samalla ovenavauksella Amandan perässä maneesiin käveli hermostuneita ja, ihme kyllä, uteliaita kasvoja – valmennus selvästi herätti mielenkiintoa niin ratsastajissa kuin vieraissakin.

Amanda piti maneesin pitkää liukuovea paikoillaan, ettei tuuli kolistelisi sitä ja pelästyttäisi näin sisään astuvia hevosia. Tallista saapui kolme ratsukkoa, joista ensimmäisenä kävelevä musta friisiläisori Mustis ratsastajansa Lotan kanssa näyttivät olevan sinut myrskyävän sään kanssa. Sen sijaan Mikellä oli hankaluuksia saada Haitta kulkemaan suorassa katetun kulkuväylän läpi tallista maneesiin: tamma korisi ja tanssi, suurten mantelinmuotoisten silmien pyöriessä villisti päässä. Miken kasvoista paistoi lievä ärsytys, minkä voimalla nuori mies sai kuin saikin hevosensa maneesiin. Viimeisenä tallista saapui Amandan oma kouluori Fellu kera vuokraajansa Tildan. Ori käveli reippaasti, vilkuillen epäluuloisesti ympärilleen, muttei esittänyt vastaväitteitä sisääntulossa. Amanda oli tervehtinyt jokaista ratsukkoa nuivasti, toivottaen nämä tervetulleiksi elämänsä tärkeimpään koitokseen. Blondi myhäili vetäessään samalla viheltäen maneesin ovea kiinni: nyt eroteltaisiin jyvät akanoista.

Ratsastajat nousivat hevostensa selkään ja aloittivat alkukäynnit. Amanda oli siirtynyt maneesin keskelle, nojaillen oikeaan jalkaansa ja venytellen hartioitaan pieni esteraippa kädessään. Ratsastajat olivat totisen jännittyneitä ja jokaisen hevosen korvat olivat katketakseen tötteröllä.

- Okei, sanon tämän vain kerran: se joka tekee tästä myrkystä tekosyyn huonolle työskentelylle, voi heittää hanskat tiskiin jo nyt. Se joka aikoo hikoilla selkänsä märäksi antaen kaikkensa, rentoutuu tällä sekunnilla. Näytätte hirveältä! Amanda moitti, antaen katseensa hitaasti kiertää ratsukoissa. Fellulla ratsastava Tilda alkoi välittömästi pyöritellä hartioitaan.

- Ohjat käteen, blondi ohjeisti. Haitta korskahteli Miken alla viskoen villisti hännällään, hermostuen lisää tuntumasta. - Aloitetaan tekemällä siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin jokaisen kirjaimen kohdalla. Päätyihin isot pääty-ympyrät, joiden sisällä siirtyminen jokaisella neljänneksellä.
Ratsukot aloittivat työskentelyn. Punahiuksisen Lotan friisiläisori ei energisyydestään huolimatta reagoinut jyrähdyksiin, mutta ei myöskään tarpeeksi nopeasti ratsastajansa pidätteisiin. - Sanotko Lotta tuota käynniksi? Ravin ja käynnin välissä on kolme-neljä askelta jotain käsittämätöntä räpellystä. Valmistele ja herranjestas ratsasta ne siirtymiset! Säilytä sama eteenpäinpyrkivyys, mutta turha hätäily pois. Voimaa, ei vauhtia! Amanda kääntyi maneesin keskustassa, siirtäen katseensa pärskivään Haittaan. - Kärryt vaan perään ja ollaan Vermossa. Rentoudu Mikke, miten voit olettaa Haitan olevan elastinen ja yhteistyökykyinen, jos itse pönötät satulassa kuin kirkossa? Nollaa tilanne, myrskyä et voi hallita mutta tammaasi voit. Hartiat auki, polvet irti satulasta ja selkä suoraksi.
Blondin sanat saivat Miken muuttamaan ensimmäistä kertaa asentoaan niin, että myös Amanda huomasi sen. - Muutama ihan kelvollinen siirtyminen ottaen huomioon, että olette täysin takapäättömiä! Tunne Tilda selkään, miten Fellu liikkuu: nyt se pitää sinua pilkkanaan, takajalat viistävät maata ja selkä on notkolla kuin vanhalla muulilla. Ohjat käteen, hitto vie, mikään ei voi onnistua, jos tuntumaa ei ole olemassakaan.

Keskittyneitä ilmeitä, hikikarpaloita otsilla. Suuntaa vaihdettiin ja tehtävää muutettiin. - Jatketaan samalla tavalla, mutta nyt kaikki muutokset tapahtuu ravin sisällä: jokaisen kirjaimen kohdalla ravia joko kootaan tai lisätään. Pääty-ympyrät ratsastetaan nyt 15 metrin voltteina, joiden sisällä tempoa muutetaan puolikkailla. Laskekaa tahtia, haluan tasaisuutta. En koottua ravia, en lisättyä ravia, vaan selkeän rytmin muutoksen, joka säilyy koko kirjainvälin ajan. Saa suorittaa! Amanda käveli keskustassa edestakaisin, kädet rennosti puuskassa ja siniset silmät ratsukoita tarkoin seuraten.

- Okei Mikke, tuolla istunnalla meillä voi olla vielä toivoa. Lisääminen ei kuitenkaan tarkoita vauhtia vaan sitä, että askeleeseen saadaan lisää pituutta: uskalla ratsastaa. Reaktiivisinkin hevonen tarvitsee vahvan tuen, jota vasten pyydetään eteenpäin. Ei silittelyä ja lässytystä. Amanda katsoi nuorenmiehen totisia kasvoja: - Parempi, paljon parempi.
Pieni julkinen lynkkaus näemmä antoi Miken työskentelyyn lisäboostia. - Tasaista suorittamista Lotta, mutta missä kaikki liike? Tahti on tasainen, mutta erot siirtymisissä minimaalisia. Et ota kaikkea mahdollista Mustiksesta nyt irti, annat sille liikaa tilaa lintsata. Rohkeutta, Lotta, rohkeutta! Amanda patisteli punapäätä, odottaen näkevänsä jotain vielä enemmän. Jos potentiaalia oli, sitä ei ollut syytä jättää näyttämättä. - Löytyihän se takapää sieltä, oliko karannut kauaskin? Leuka ylös Tilda, valmistele ajoissa: katse ja ajatukset sinne, missä kohta olette, ei sinne missä jo olette.
Blondi oli salaa tyytyväinen, että Tildan ongelmat olivat näinkin vähällä patistelulla korjattavissa, ja yhteistyö Fellun kanssa näytti jopa ihan siedettävältä. Kauaskantoisen kehityskelpoiselta.

Ratsukot saivat kävellä lyhyehköt välikäynnit ennen seuraavaa tehtävää. Oikeastaan Amanda halusi mitään sanomatta todistaa olevansa edes hitusen inhimillinen, ja antaa ratsastajille pienen mahdollisuuden hengähtää. Nimenomaan pienen, sillä kaikki aika oli tehokkaasti käytettävä treenaukseen. - Laiskottelu sikseen. Kulman jälkeen R-kirjaimesta laukannosto käynnistä suoralla, laukkaa aina päätyyn A-kirjaimeen asti, jossa siirtyminen laukasta käyntiin. Kulman jälkeen pitkällä sivulla hyvä, rytmikäs perusravi, 10 metrin voltti ja avotaivutus kulmaan asti, jossa siirtyminen käyntiin. Sitten sama uudelleen ja niin edelleen. Teitä on vain kolme ja iso maneesi, joten välit kuntoon niin ei tarvitse tehdä ylimääräisiä koukeroita. Aloittakaa!

Lotta ja Mustis ratsastivat ensimmäisenä laukannoston ja siirtymisen käyntiin. Amandan mieliksi nosto oli varsin onnistunut, mutta siirtymisessä käyntiin oli jälleen pidätteen läpimenemisen kannalta parannettavaa. - Noin komealla laukalla on sääli, kun siirtyminen on kuraa. Lotta, edelleen: kitke se vauhti pois ja käytä siirtymisessä apuna enemmän koko kroppaasi. Ja ne pohkeet kiinni, kietoudu sen tynnyrin ympärille. Blondi käyskenteli lähemmäs päätyä, jossa siirtyminen käyntiin tapahtui. - Mitä, Mikkekö olikin se, kuka näytti muille esimerkkiä? Kaikkea sitä, vai oliko vahinko? Amanda vinoili Miken ja Haitan siirtyessä pyöreästä laukasta käyntiin kiitettävästi. Ratsukko jatkoi pitkälle sivulle suorittamaan avotaivutusta, jonka seurauksena huomattavasti rennompana kulkeva Haitta protestoi ja potkaisi maneesin laitaan. Amanda sivuutti kyseisen näytöksen vain pudistelemalla päätään: valmennus taisi olla myös hevosten henkisenkantin kannalta varsin raskas. - Pidä Fellun pää suorana, kun ratsastat nostoa, tarkoitus ei ole mennä vastalaukkaa. Tilda, tule uudestaan. Amanda seurasi ryntäistä hikoavaa mustaa kouluoriaan, joka tällä kertaa ratsastajansa ansiosta nosti oikean laukan ja siirtyi siitä mutkattomasti suoraan käyntiin. Blondi ei sanonut sanaakaan, vaan taputti käsiään yhteen. Tehtävää mentiin vielä toiseen suuntaan, jonka aikana Amanda puristi jokaisesta vielä sellaiset suoritukset, joihin oli tyytyväinen ja antoi luvan loppukäynteihin.

- Kiitos ratsukoille, kiitos yleisölle. Amanda kiitteli kovaan ääneen, katsellen hikoilevia ratsukoita ja tyhjentyneitä ilmeitä maneesin yleisössä. - Tämä oli avartava kokemus myös minulle, sillä olette tallimme "thö kouluratsastajat". Sanoisinko vaikka niin, että ette olleet suuri pettymys. Taputtakaa hevosia, kävelkää pitkät loppukäynnit. Seuraava ryhmä tulee 20 minuutin päästä.

Ryhmä 2: Ellen, Minka & Jemiina

Amanda oli joutunut muutamaan pakolliseen asiakaskontaktiin odottaessaan seuraavaa ryhmää saapuvaksi, sillä valmennuksen aiheuttama kiinnostus näkyi varovaisina tiedusteluina ulkopuolisten ratsukoiden osallistumismahdollisuuksista. Blondin taattu jääkylmä katse tappoi kuitenkin varovaiset smalltalk yritykset, ja tämä ohjasi ihmiset pikimmiten esittämään kysymyksiään "infotiskille": Isabellalle. Ensimmäisen valmennuksen ratsukot olivat saaneet loppuverryttelyt tehtyä, kun maneesin oven takaa vihellettiin. Amanda pyyhkäisi pölyä saappaistaan, heilautti sinisten silmiensä edessä nutturasta roikkuvia hiussuortuvia sivuun ja asteli keinuen avaamaan liukuovea. Ja mitä sen takana odottikaan! Kirjava sakki jos jonkinlaista ponia, hevosta ja tyttöä. Tämäkö oli nyt se elokuvasta tuttu "suicide squad"?

Hani oli ainakin täysin varma siitä, että kuolisi mieluummin kuin liikkuisi yhtään mihinkään. Kirjava ponitamma oli lyönyt jarrut lukkoon katokseen, ja Minka yritti sitkeästi saada sitä liikkumaan sisälle maneesiin. Tamman takana letkan liikkumista odottelivat ensin iso kimo Meidhir omistajansa Ellenin kanssa, ja näiden perässä ruunikko poni Tevi ja Jemiina. Kumma kyllä, ryhmärämän enemmistö ei ollut lainkaan kiinnostunut vallitsevista sääolosuhteista, vaan liikuttelivat korviaan hieman epäluuloisesti puolelta toiselle. Ellen hihkaisi jotain Minkan auttamisesta, mutta ennen kuin kukaan kerkesi kuulla mitään, oli Amanda kävellyt jo ponin takaliston viereen ja tuupannut tätä kevyesti pepusta eteenpäin. Kirjava suorastaan ravasi maneesiin sisään, sinihiuksisen pienen Minkan pidättäessä jännittynyttä vuokraponiaan. Blondi perijätär kiiruhti vetämään ovea kiinni, ennen kuin yksikään näistä "persoonista" päättäisi ottaa hatkat.

Kaikki pääsivät kuin pääsivätkin sisälle, ratsujensa selkään ja uraa kiertämään. Amanda hengähti huomaamattomasti syvään: Isabella oli toitottanut taustatyön tärkeydestä valmentajana, siitä, kuinka ihmiset ja hevoset olivat eri lähtötilanteissa ja se tulisi ottaa huomioon, mutta katinkontit! Blondi seisoi jämerästi tutulla paikallaan maneesin keskellä, silmäillen ratsukoita. Se, mitä Amanda näki, kertoi kaiken tarpeellisen. - Noniin. Aion vaatia teiltä tismalleen samaa, mitä aiemmaltakin valmennukselta: tuloksia. Kukaan ei piiloudu tänään tekosyiden taakse eikä valehtele itselleen, miksei pysty parempaan. Yksikään ratsukko ei poistu täältä ennen kuin kaikki kortit on lyöty tiskiin, okei? Blondi aloitti hitaan kävelyn edestakaisin, käsissään selän takana edelleen sama esteraippa. - Ohjat käteen!

Nahkavarusteet natisivat ja hevoset pärskivät. Amanda ei ollut varma, osuiko salama Meidhiriin, mutta välittömästi Ellenin kerättyä ohjat, kimo nosti päänsä pilviin ja alkoi tanssahdella paikoillaan. Ori alkoi nykiä ohjastuntumaa vasten, viskoi päätään ja pyrähteli sykäyksissä eteenpäin. Samaan aikaan vastakkaisella pitkällä sivulla Hani oli päättänyt järkyttyä uudestaan, sade kun kolisutteli pelottavasti maneesin ovea. Kirjava oli pysähdyksissä ja pomppi takajaloillaan, muttei sentään noussut niille seisomaan. Tevi ja Jemiina yrittivät ratsastajan ilmeestä päätellen keskittyä omaan toimintaansa, mutta molemmat vilkuilivat vuoroin hätäileviä tallikavereitaan. - Ennen kuin tämä sirkus ikinä alkaakaan, se saa luvan loppua. Amanda korotti ääntään, mulkaisten merkitsevästi jokaista vuoron perään. - Jemiina, jää toiseen päätyyn Tevin kanssa ja aloita sen kanssa ravityöskentely. Pidä huoli, että saat sen kuulolle, jotta voit osoittaa parastasi, jahka saamme nämä kaksi sekopäätä ruotuun. Blondi ohjeisti tiukkaan sävyyn, sillä tämän mittapuulla oli huikea luottamuksen osoitus antaa hoitaa alkuverryttelyt edes osittain itsenäisesti. - Te kaksi, Minka ja Ellen, katsomon puoleiseen päätyyn isolle ympyrälle mars.

Amanda seurasi perässään päätyyn tulevia ratsukoita, joista Minka oli saanut jännittyneen poninsa liikkumaan kiemurrellen eteenpäin ja Ellen yritti epätoivoisesti pidätellä korskuvaa oriaan. - Minka, siirrä Hani raviin. Ohjat käteen, pohkeet kiinni. Jos se ei reagoi, pohkeet kylkiin pam pam ja raippa. Kun se liikkuu eteenpäin, älä päästä ohjaa äläkä irroita pohjetta, vaan pidä jalka ja käsi hiljaa, kuitenkin rohkeasti tukien! Eteenpäin mars! Ellen, siirrä Meidhir laukkaan: älä jää roikkumaan ohjaan vaan anna sille tilaa ja ratsasta ympyrää. Tee isompaa ja pienempää ympyrää tilan mukaan, ettette törmää Hanin kanssa. Älä edes ajattele mitään muodon tapaista, ennen kuin saat pidätteet läpi. Jos jäät vetämään, se painaa aina vain lujempaa vastaan, et voi kilpailla voimassa tuollaisen mörssärin kanssa. Pidätä, hellitä, pidätä, hellitä. Ja takapuoli penkkiin, polvet irti tuista ja paino istuinluille! Amanda kääntyi katsomaan toiseen päätyyn, jossa Jemiina ravasi Tevillä. Ruunikko ori oli saanut vauhtia menoonsa, mutta pysyi ratsastajansa hallinnassa.

 
vas. Minka & Hani, oik. Ellen & Meidhir & Amanda

Härdelli laantui hieman: Hani ravasi eteenpäin, edelleen epäluuloisena kuunnellen ääniä sekä maneesista että sen ulkopuolelta, ja Ellen rentoutui istumaan syvälle satulaan Meidhirin päästeltyä pahimmat höyryt laukassa pihalle. - Jatketaan. Amanda totesi tylysti. - Koko maneesi käyttöön. Siirtymiset ravista käyntiin ja käynnistä raviin jokaisen kirjaimen kohdalla. Päätyihin isot pääty-ympyrät, joiden aikana puolikkailla siirtymiset: siis kaksi siirtymistä per pääty-ympyrä. Töihin siitä. Blondi viittoi myös Jemiinalle, että hetkellinen oma-aloitteinen lämmittely oli ohi, ja olisi aika liittyä valvovan silmän alle. Ruunikko näytti hyvinkin energiseltä, mutta sipsutti silti pää nätisti nyökyssä. - Jemiina, kiva virkkuukoukku mutta jos aiot tyytyä tuohon, saat painella Tevin kanssa takaisin talliin. Tänään siltä ponilta pitää löytyä takapää, joka tekee töitä! Tyttö ruunikon selässä selkeästi hieman punastui, mutta korjasi välittömästi istuntaansa. Palautteessa taisi olla tehoa. Meidhirin ravi oli edelleen vauhdikasta, siirtymiset hätäisiä ja käynti räpellystä, mutta ori ei hangoitellut enää pahemmin kättä vastaan. - Nyt kun Meidhir hyväksyy tuntuman, pidä se tasaisena. Älä nyplää. Pidätä istunnalla ja ulko-ohjalla. Tee siirtyminen joka toinen kirjain, jotta kerkeät vaikuttamaan käyntiin, kamalaa katsottavaa.

Amanda saapasteli loivaa ympyrää, hakien silmätikukseen seuraavaksi Minkan ja Hanin. - Tee Minka itsestäsi kaikkea teitä ympäröivää kiinnostavampi. Älä anna sille ponille aikaa kuunnella ääniä ja reagoida niihin, vaan pistä se töihin. Määrittele jokainen askel, jonka se ottaa: yks kaks, yks kaks, laske rytmiä. Kun se kiihdyttää tai hidastaa, toimi. Kerro sille mitä tapahtuu nyt ja mitä tulee tapahtumaan viiden askeleen päästä. Amanda paasasi, nähden kuinka pieni pilke syttyi sinitukkaisen silmiin. Oliko se näyttämisenhalu? Riittikö pelleily vihdoin, ja alkaisiko nainen oikeasti hommiin? Perijätär toivoi niin. - Jemiina, minähän jo kerran sanoin: nätti sipsuttelu ei riitä. Älä tyydy pelkkään suorittamiseen. Olette tappavan tylsiä: haluan nähdä hikeä. Molemmilta, sinulta ja Teviltä. Se poni kyllä puksuttaa vaikka maailman tappiin tuossa asennossa, ja kaiken kukkuraksi saa itsensä jumiin tuollaisesta selättömyydestä. Tuntumaa vasten ratsastusta, ja käytä nyt ensimmäistä kertaa tämän tunnin aikana sitä pohjetta! Jos mitään ei tapahdu, niin raippaa naps. Mutta EI vauhtia.

Tehtävä suoritettiin vielä samalla tavalla jatkaen toiseen kierrokseen. Ellen ja Meidhir pääsivät tekemään siirtymisiä jokaisessa kirjainvälissä, niiden tullessa täsmällisemmiksi ja rauhallisemmiksi. Tytöllä oli selkeästi sisua taistella orista valmennuskelpoinen eläin. Minka ja Hani löysivät yhteisen sävelen siltä osin, ettei Amandan tarvinnut katsoa enää yhtäkään mielenosoituksellista pysähdystä. Sen sijaan Minka näytti rutistavan itsestään irti kaiken, ja blondi perijätär pääsi antamaan tyylilleen uskolliset ablodit ratsukon onnistuneille siirtymisille kahdesti. - Oliko se niin vaikeaa löytää uusi, ylöspäin suuntautuneempi vaihde siitä ponista, Jemiina? Amanda ilkkui, välittämättä siitä ymmärsikö vaaleahiuksinen poniratsastaja sitä kehuksi. - Tevin hikoilusta päätellen se ei ehkä ikinä ole kulkenut näin rehellisesti työskennellen.

Oli laukkatehtävän vuoro, jota ennen kaikkensa antaneet ratsukot saivat hengähtää. Ryhmän tasosta johtuen Amanda päätti soveltaa tehtävää aikaisempaan ryhmään verrattuna, jotta onnistumisia saataisiin enemmän. Blondi nauroi ajatuksilleen: koska hän oli viimeksi edes ajatellut sitä, mikä olisi muiden kannalta kehittävämpää? No, kerta se oli ensimmäinenkin. - Nyt kun jokainen teistä sai kelpuutettavan perusravin ratsustaan irti, jatketaan laukkatehtävään edelleen onnistuneisiin siirtymisiin keskittyen. Katsomon puoleisen päädyn kulmassa nostetaan ravista kontrolloitu laukka, pitkän sivun keskelle 15 metrin laukkaympyrä, jonka aikana ehdottoman selkeä asetus ja taivutus, ratsastatte kulman huolella läpi ja päädyssä takaisin raviin. Toisella pitkällä sivulla jokaisessa kirjaimessa 10 metrin ravivoltti. Edelleen: asetus ja taivutus, rehellisesti. Jokaiselta. Amanda kertoi selkeästi, painottaen sanojaan vaativa ilme kasvoillaan. - Aloittakaa!

Ensimmäisenä tehtävää lähtivät suorittamaan Minka ja Hani. Poni innostui laukasta niin, että ponnisti nostosta suoraan villiin pukkiin. Sinihiuksinen tyttö oli kuitenkin osannut varautua, sai kirjavan kiinni pitkällä sivulla ja pääsi kääntämään laukkavoltille. - Hyvin ennakoitu. Amanda tuumasi kohauttaen olkapäitään, seuraten kuinka Hani kuunteli ratsastajaansa, lyhensi laukkaansa ja pysyi pystyssä sekä voltin että seuraavan kulman ajan. Siirtyminen oli kuitenkin auttamatta myöhässä ja ravi levisi käsiin. - Odotan seuraavalla kerralla parempaa esitystä, Minka. Jos osaat ennakoida pukin, miten et osaa ennakoida siirtymistä? Blondi naljaili, kääntäen sitten katseensa Jemiinaan ja Teviin. Tämäkin poni selkeästi tykkäsi laukata, mutta ratsastaja tunsi ruunikon, istui syvälle satulaan ja sai ruunikon suorastaan polkemaan allensa. - No mutta, onhan sillä liikettä. Miksei tällaista jalkatyöskentelyä ole näkynyt aikaisemmin?

Tevi pärski ja pärisi, suu vaahtosi ja ryntäät hikosivat. Amanda ei ollut täysin varma kuuliko Jemiina edes palautetta, niin keskittynyt tyttö oli. - Älä väsähdä, vaan jaksa pitää selkä suorana. Ajattele lapaluita yhteen ja kyynärpäät kylkiin. Jos nyt valahdat ja menetät tuntuman, et saa enää pakettia kasaan, Amanda ripitti Jemiinaa, joka näytti ravivolteilla pyörtyvänsä kohta. Ei siinä mitään, poni kulki ainakin kivasti. Samaan aikaan Meidhir näytti hiipuneen: laukannosto oli voimaton, myöhäinen ja voltille asti tultiin kuin täi tervassa. - Vielä täytyy jaksaa, laukka pyörimään! Amanda huusi ratsukolle. Takaisin raviin Meidhir tuli välittömästi, painaen isoa päätään kohti maneesin pohjaa ja venyttäen eteen alas. Jemiina tunsi sen varmasti, sillä pitkänsivun voltit tyttö ratsasti pohkeella eteen, kimon taipuessa kauniisti ja ollessa edestä tasaisen rento. Ravi näytti kelvolliselta. - Asiallisen oloinen meininki, Jemiina. Puhtia vielä nostoon ja siirtymiseen.

Suuntaa vaihdettiin ja viimeiset siirtymiset otettiin samalla tehtävällä myös toiseen suuntaan. Amanda rutisti jokaisesta ratsukosta vielä silmää miellyttävät, siistit ja asialliset kierrokset, jonka jälkeen tämä antoi ryhmälle luvan ottaa pidemmällä ohjalla kunnon loppuravit keventäen. Minka ja Hani olivat löytäneet sisäisen rauhan, sillä tamma ei enää loppuverryttelyissä kiinnittänyt mitään huomiota muuhun kuin pieneen sinihiuksiseen selässään. Kirjava pärskähteli tyytyväisesti ja venytti kaulaansa pitkälle alas. Jemiina ja Tevi näyttivät molemmat yhtä nuutuneilta, mutta silti onnellisen huojentuneilta. Perijätär lähti kävelemään kohti katsomon puoleista päätyä, vilkaisten vielä Elleniin ja Meidhiriin: ori puuskutti ja ravisteli päätään. Amanda hymyili, mutta vain mielessään. Ryhmä oli vaikuttanut alkuun lähes toivottomalta, mutta kaiken sen hien ja epäonnistumisten jälkeen jokaikinen oli ylittänyt itsensä, enemmän tai vähemmän. – Kiitos rakettiryhmä. Toivottavasti opimme tänään jotain uutta, vai mitä? Kävelkää hyvin ja pitkään, 20 minuuttia aikaa ennen viimeistä ryhmää.

Ryhmä 3: Rasmus, Anna & Ellie

Yhtä valmennusta vaille päivä pulkassa. Amanda veti terävästi henkeä ja kaatui selkä maneesin laitaa vasten nojaamaan. Ilta oli ollut varsin pitkä, mikä sai perijättären kyseenalaistamaan uravalintaansa valmentajan roolissa: jotkut tekopyhät vielä jaksoivat väittää tämän olevan palkitsevaa. Miltä osin? Amanda tunsi vain valtavan vihlonnan ohimoillaan, kun sekalaisten ratsukoiden sparraaminen antoi korkeintaan kaikkien aikojen päänsäryn. Blondi vilkaisi ohikäveleviä ihmisiä hevosineen, heidän varovaisia katseita ja vaimeita kiitoksia. Siinä se oli! Syy, miksi nuori perijätär jaksoi jakaa osaamistaan näille onnenpekoille: ego. Nainen ryhdistäytyi, ja suupielet levisivät omahyväiseen virnistykseen.
- Kolmosryhmä, mikä maksaa! Maneesissa kaikui Amandan lähes sotilaallinen huuto, kun viimeinenkin kakkosryhmän ratsukko oli poistunut talliin. Ukkosrintama oli väistynyt Kallan yltä, mutta tuuli puhalsi edelleen voimakkaasti raollaan olevaan liukuoveen.

Ensimmäisenä laidan takaa ilmestyi Rasmus Lara-tammansa kanssa. Puoliverinen näytti hyvin virkeältä kävellessään miehen kanssa kohti keskustaa. Aivan kaksikon perässä kävelivät Amandan serkku Anna nuoren Epin kanssa, joka oli selvästi ottanut kipinää iltapäivän säästä: se korskui levottomasti, mutta seurasi violettitukkaista kuin hai laivaa, liki talloen tämän kantapäät. Viimeisenä, ennen kuin Amanda pääsi vetämään liukuoven kiinni, sisään asteli esimerkillisen mallikkaasti perijättären oma ruuna, Riepu, vuokraajansa Ellien kanssa. Amanda toivotteli viimeisetkin ratsukot lyhyellä, kylmähköllä kuittauksella tervetulleiksi, sulki oven, ja lähti reippaasti nutturaansa kiristäen kohti maneesin keskustaa.

Tämä ryhmä koostui niin este- kuin kenttäpainoitteisistakin ratsukoista. Ja sen huomasi. Amanda kiristeli hampaitaan seuratessaan, kuinka ratsastaja toinen toisensa perään lähti kävelemään alkukäyntejä, syöden melkein omia polviaan. - Hitto soikoon, kukaan teistä ei ole menossa nyt esteradalle. Jalustinhihnoja pidemmäksi! Blondi kailotti. Kuinka ällöttävän kliseistä ja stereotyyppistä. Amandan katse kiersi hitaasti ratsukoissa, kun nämä kävelivät maneesin uraa ympäri. - Vaikka olette viimeinen ryhmä, se ei tarkoita sitä, että pääsisitte helpommalta. Jos puolitoistatuntia ei riitä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, olen täällä vaikka aamuyöhön asti kiljumassa korvaanne ohjeita: ja on pelkkää realismia, ettei yksikään teistä halua sitä. Toivottavasti teillä on peruspalikat kohdillaan, muuten evään oikeutenne hypätä yhtäkään estettä ennen kuin olette suorittaneet hyväksymäni ratsastuskokeen, Amanda näpäytti, nauraen makeasti typerälle idealleen päänsä sisällä. Loistava ajatus, kerrassaan loistava.

- Aloitetaan. Siirtymiset ravista käyntiin ja käynnistä raviin jokaisen kirjaimen kohdalla. Päätyihin isot pääty-ympyrät, joiden sisällä siirtyminen jokaisella neljänneksellä, perijätär ohjeisti samalla tavalla, kuin aikaisempiakin ryhmiä. Blondi piirteli maneesin hiekkaan esteraipalla kahdeksikkoa, toinen käsi hupparinsa taskussa. Huolettomasta nutturasta roikkuvien suortuvien alta siniset silmät seurasivat ratsukoiden siirtymistä yksi toisensa jälkeen tehtävän pariin. - Ellie, lopeta vetokilpailu ennen kuin se alkaakaan. Käytä siirtymisessä apuna enemmän koko vartaloasi. Ja suorista selkäsi, istut kuin vanha mummo. Jos Riepu tuntuu todella vahvalta edestä, tee pidempiä pidätteitä ulko-ohjalla, mutta älä vain päästä sitä irti. Tasainen tuntuma, Amanda puhui vaativaan sävyyn hevosensa vuokraajalle. Tässä ratsukossa mielenkiintoista oli se, kuinka hyviin tuloksiin Ellien näyttämisenhalulla pääsisi.

- Anna, lopeta sen Epin kaulan tuijottelu ja keskity olennaiseen. Miten voit kuvitella, että tuollaista räkänokkaa kiinnostaa keskittyä, jos rytmikkään ja tasaisen liikkeen sijaan sinulle tärkeintä on kuinka kivalta sen niska sieltä selästä näyttää? Leuka ylös, tamma hommiin, virkkuukoukulla et tee yhtään mitään. Ratsasta jokainen askel: puolipidätteet. Se on liian hätäinen käynnissä ja raviin lähtö näyttää kuin raketin ampuisi maan kiertoradalle, Amanda patisti serkkuaan. - Noniin Rasmus, Lara vaikuttaa tyytyväiseltä. Siirtymisiin täsmällisyyttä: ennakoi ja valmistele, älä pyydä vasta silloin, kun pitäisi jo tapahtua. Raviin selkeämpi rytmi, blondi sanoi varsin yllättyneenä siitä, että ryhmän miesratsastajalla näytti olevan paketti parhaiten kasassa.

Suunta vaihtui. - Muutetaan tehtävää niin, että siirtymiset tapahtuvat ravin sisällä: joka toisen kirjaimen kohdalla ravia joko kootaan tai lisätään. Pääty-ympyröiden sijaan 15 metrin voltit, joiden sisällä yksi onnistunut temmon muutos. En odota näkeväni koottua tai lisättyä ravia, vaan selkeän eron ja rytmin muutoksen, Amanda kertoi kuuluvaan ääneen. Tämä katsoi, kuinka ryhmä vaihtoi kukin omalta kohdaltaan suuntaa, ja pian jokainen ratsukko oli suorittamassa annettua tehtävää.

- Kiva nähdä valmennuksessa kamelin sijaan hevonen, Ellie, Amanda naljaili blondille perfektionistille. Riepu oli antanut niskastaan hieman periksi, ravaten nyt korvat tiukasti ratsastajansa apuja kuunnellen. - Se on iso hevonen, joten kokoaminen vaatii siltä hirmuisesti voimia: tue sitä. Näyttää siltä kuin polkisitte tervassa. Haluan nähdä samanlaisen ilmavuuden kokoamisissa kuin mikä lisäyksissänne on. Ja muista säilyttää sama rytmi aina koko matkan ajan, ei mitään ennenaikaisia hiipumisia, Amanda kailotti kovaan ääneen siirtyessään lähemmäs katsomon vastaista pitkää sivua. Suoralla seuraavaksi lähestyvään kirjaimeen Laraa lisäykseen valmistelevan Rasmuksen huulet olivat tiukkana viivana, miehen näyttäessä intensiivisen keskittyneeltä, muttei lainkaan stressaantuneelta. Samalla joku torvi päätti saapua maneesiin ja kompastua katsomon portaissa: puoliveritamma säpsähti pamausta, astui muutaman askeleen sisäänpäin väistäen, mutta se Rasmus ohjasi vakaasti Laran takaisin uralle.

- Okei Rasmus, ratsasta perusravi kuntoon ennen seuraavaa siirtymistä. Nyt se otti vähän kipinää katsomon toopesta, tee muutama iso ympyrä, aseta ja taivuta, hae sama fiilis takaisin mikä aikaisemmin oli. Ja kun kaikki on taas mallillaan, älä tyydy mihinkään: siitä irtoaa kyllä liikettä, jos niin haluat, Amanda sanoi varsin asialliseen sävyyn. Blondi olisi voinut vaikka vannoa, että yritti kyllä kuulostaa paljon hurjemmalta kuin ulosanti oli antanut ymmärtää. Noh, ehkä Rasmuksen ratsastustyyli teki vain kaikista näistä ryhmistä eniten vaikutuksen. Perijätär pyörähti kannoillaan. - Tunnetko ollenkaan, kuinka paljon se lintsaa, Anna? Jos nyt laittaisin puomeja eteenne, se kaatuisi jokaikisen kohdalla. Kiva, että ollaan päästy siitä kaahottamisesta seuraavalle levelille, mutta nyt se on yksinkertaisesti liian hidas. Jalat töihin! Haluan nähdä isompia eroja, Amanda sätti vuorostaan serkkuaan. Tämä oli kuitenkin salaa tyytyväinen, sillä Epi oli ikäisekseen melko potentiaalinen ratsu: ja miksi moittia tammaa siitä, että se käytti tilaisuutensa häikäilemättä hyväkseen, kun mahdollisuus hommista luistamiseen annettiin?

Ratsukot antoivat kaikkensa, ja lopulta myös Amanda hyväksyi yksitellen jokaiselta onnistuneet siirtymiset. - Pikku breikki, antakaa pidempää ohjaa ja vetäkää henkeä. Vielä työskennellään laukassa, ennen kuin yksikään lähtee talliin, Amanda kertoi. Maneesissa oli lämmin ja ratsukot höyrysivät. Hevosten kaulat kiiltelivät hiestä ja ratsastajien kasvot punoittivat. Välikäynnit olivat varmasti helpotus, mutta kuten aina, Amanda oli kaikessa julmuudessaan nopea myös lopettamaan ne. - Takaisin hommiin. Kulman jälkeen R-kirjaimesta laukannosto käynnistä suoralla, laukkaa aina päätyyn A-kirjaimeen asti, jossa pääty-ympyrä laukassa. Kulman jälkeen siirtyminen rytmikkääseen raviin, 10 metrin voltti ja avotaivutus kulmaan asti, jossa siirtyminen käyntiin. Sitten sama uudelleen ja niin edelleen. Huolehtikaa välimatkoista, jotta kaikki pääsevät suorittamaan tehtävää katkoitta! Tehkää ylimääräisiä ympyröitä ja niin edelleen, ei olla enää ratsastuskoulussa opettelemassa liikennesääntöjä, perijätär paasasi. - Saa aloittaa.

Ensimmäisenä laukannostoon tulivat Anna ja Epi. Nuoren puoliverisen korvat olivat tötteröllä, tämän aavistaessa jotain Annan valmistelevista avuista. Kun violettitukkainen lopulta antoi käskyn nostaa laukka, Epi polkaisi maneesin hiekkaa niin, että sitä lensi kaaressa laitaan tömähtäen. Tamman otettua muutama pitkä laukka-askel, se pukitti vielä pienesti heilauttaen päätään. Anna hymyili hevosensa selässä, istui syvälle satulaan ja sai pääty-ympyrällä menoon järkeä. Amanda pudisteli pienesti päätään. - Seuraava nosto ilman härdelliä, tämä komensi. Anna ja Epi jatkoivat vielä ravissa avotaivutukseen, mikä sujui kaikesta laukannoston tuomasta innosta huolimatta varsin mallikkaasti. Blondi antoi tavaramerkikseen tulleen lyhyen, hyväksynnän antavan taputuksen.

Blondi vilkaisi laukassa ympyrää tekevää Ellietä, joka oli saanut Riepun työskentelemään tasaisen varmasti. Ravisiirtymisen jälkeen kaksikko tuli voltille, aloittaen valmistelut avotaivutukseen. - Aseta ja taivuta rohkeammin, Ellie. Älä pelkää käyttää johtavaa sisäohjaa, jos sille ei alkuun pienempi ohjaaminen riitä. Muuten ihan kivaa tekemistä, Amanda sanoi lyhyesti. Tämä oli edelleen sitä mieltä, että Ellie oli ollut nappi valinta Riepun vuokraajaksi, vaikkei heistä välttämättä kouluratojen valloittajiksi ollutkaan. Oli kuitenkin ehdottoman tärkeää, että ratsukolla oli peruspalikat kunnossa, jotta tekeminen esteradalla näyttäisi ammattimaisen hyvältä. Avotaivutuksia teki seuraavaksi Rasmus ja Lara, joiden meno näytti edelleen tasaiselta, kuten läpi koko valmennuksen. Käyntiin siirtymisen jälkeen mies valmisteli laukannoston, mikä ketään yllättämättä onnistui varsin hyvin. - Liika vauhti pois. Tasainen käsi. Ympyrällä selkeämpi asetus ja taivutus, muuten energisen näköistä menoa, Amanda sanoi. - Kiinnitä Rasmus huomiota omaan istuntaasi. Nyt kun Lara liikkuu kivasti, pyöräytä olkapäitäsi ja rentoudu. Tuolla menolla saat kaikki muutkin täällä jännittämään. Ja nyrkit ylöspäin, perijätär nipotti. Tämä katseli hyvällä temmolla jaloillaan työskentelevää Laraa, ja myönsi vihdoin itselleen: hän piti tästä tammasta.

Suuntaa vaihdettiin ja sama tehtävä mentiin vielä toiseen kierrokseen. Hiki alkoi virrata ja ratsukot selkeästi olivat parhaimmillaan, mutta myös väsyneitä. Kaikkien saadessa onnistumiset kukin siinä asiassa, missä eniten sitä kaipasivat, Amanda päätti valmennuksen lupaan aloittaa loppuverryttelyt. - Sitten pitkät, vapautuneet loppuravit ja käynnit. Antakaa hevosille pidempää ohjaa, keventäkää ja hakekaa rento muoto eteen-alas. Kiitos kaikille ja hyvää yötä, blondi nyökkäsi nopeasti, hypähtäen sitten aloillaan. Kello oli jo lähemmäs kymmentä, mutta vielä oli Leevi ratsastettavana. Onneksi Amanda oli yökyöpeli, joten tuntui helpommalta hikoilla hiljaisena iltana kuin varhaisena aamuna. Maneesissa kaikuivat pärskähdykset, kun blondi lähti harppomaan kohti liukuovea.

Joku tarinan henkilöistä hukassa? Tarkasta, kuka kukin on. Toinen, tavallisesta poikkeava valmennustarina: Pyhäinpäivän satu Kuolemasta